Saaressa on tullut oltua tavallista enemmän, kun kesäloma osui helleallon kohdalle. Meillä on täällä pari konetta täällä saadaksemme taas tasoitettua vähän maastoa ja ainahan sitä on jotain siirrettävää!
Kävimme Turussa tällä viikolla ja kotimatkalla ajoimme Tervsundin tien kautta. Ihmeesti sitä muistaa kymmenien vuosien takaisia maisemia ja maamerkkejä. Isoisälläni oli mökki siellä. Hyvin muistin talot ja naapurien nimet ja oikea tienhaara löytyi. Emme kuitenkaan menneet häiritsemään nykyisiä asukkaita. Vaikka mieli kyllä teki! Aika kultaa muistot, joten muistelen paikkaa haikeudella. Opin siellä uimaan, hiekkaranta oli täydellinen ja edessä olevassa kaislikossa asuivat pienet ahvenet, joita serkkuni Sallan kanssa yritimme onkia päivälliseksi. Pikkukamarin valkoiset, sinipilkulliset verhot, vanhat kaffekupit, avotakka, puuhella, ja jännittävä vuodesohva, jonka mekanismi vaikutti miltei hengenvaaralliselta. Ja jos vielä joskus saisi tuntea sen kosteantunkkaisen tuoksun, joka otti vastaan sisälletulijan!
Taitaa olla lämmön syytä, kun alkaa muistella kaikkia vanhoja asioita.
